Mun on hyvä olla näin, kun saan lakastuu kylkeäs vasten. Näyttää kuinka harmaannun, vaik' en sitä sulavasti tee. Ja mun särkynyt mieli puskee välillä pintaan outoi ajatuksii. Ne saa mut valvomaan ja omaa paikkaani pohtimaan.

Jos mun täytyisi taipuu ja kuolla pois tänä yönä, tuntisitko sä kaipuuta ohikiitävää? Vai oisinko läsnä, oisinko läsnä, viimeiseen päivääs eikä tuonelan tuulet pystyisi meitä erottaa.

Kuka pyykit nostaisi pihapuiden väliin narulle roikkumaan? Ikkunasta oottaisi sua kotiin palaamaan? Jos mua ei olisi osaisitko edes kaltaistani kaivata, vai olisinko mä sulle jotain vierasta?

Jos mun täytyisi taipuu ja kuolla pois tänä yönä, tuntisitko sä kaipuuta ohikiitävää? Vai oisinko läsnä, oisinko läsnä, viimeiseen päivääs eikä tuonelan tuulet pystyisi meitä erottaa.

Jos koittaa päivä, että viereltäs lakastun oisko se sulle maailmanloppu vai tie jonnekin?

Jos mun täytyisi taipuu ja kuolla pois tänä yönä, tuntisitko sä kaipuuta ohikiitävää? Vai oisinko läsnä, oisinko läsnä, viimeiseen päivääs eikä tuonelan tuulet pystyisi meitä erottaa.

Eikä tuonelan tuulet pystyisi meitä erottaa.