Mä en tuu murtuu mä oon betonii, jos päätän niin Mä en tuu turtuu näihin jatkuviin paineisiin

Mä alotan vaikken tiiä, mitä kirjottaisin Mun elämä menee tällähetkellä liian nopeasti eteenpäin, haluisin pysäyttää sen hetkeks Sit toisaalta kaikki on välillä ihan liian hidasta Asiat seisoo ja mä naputtelen sormia ja huokailen Mä tiiän et välillä pitäis vaan olla, mutta on mahdotonta antaa ittelleen credittii siitä ettei tee mitään. Oon alalla missä arvostellaan Pitää löytää balanssi sen välillä mikä myy ja mikä on mua ja se on rankkaa, mut sitä varten mä tän kuoren rakensin

Mä en tuu murtuu mä oon betonii, jos päätän niin Mä en tuu turtuu näihin jatkuviin paineisiin Mä kestän kaiken, kaiken jos päätän niin Mä en tuu murtuu mä oon betonii, jos päätän niin

Mun minuuttiaikataulu ei anna periks kahvitaukoja, mut onneks kaikkialta saa kahvii, vitsi mä rakastan kahvii. Mä oon 23 ja mulla on varmaan käynnissä se hulluvuosi, mist ne puhuu aikuisuudenkynnyksenä. Mietin paljon kuka mä oon, ja miltä haluun näyttää muitten ihmisten silmissä ja mitä muut musta ajattelee. Mä tiiän et pitäis hidastaa, pehmentää ja avata kuorta, mut se on jotenkin niin mainstreamii mennä psykologille. Mä en haluu alkaa turhaan liioittelee mun tunteita, eiks kaikki oo vaan asenteesta kii. Mul on jalat, kädet ja aivot ja mä tarviin niitä kokoajan, mut se ei oo mulle mikään ongelma, koska kyl mä jaksan ja pystyn, tottakai mä jaksan ja pystyn

Mä en tuu murtuu mä oon betonii, jos päätän niin Mä en tuu turtuu näihin jatkuviin paineisiin Mä kestän kaiken, kaiken jos päätän niin Mä en tuu murtuu mä oon betonii, jos päätän niin

Mä en tuu murtuu mä oon betonii, jos päätän niin Mä en tuu turtuu näihin jatkuviin paineisiin Mä kestän kaiken, kaiken jos päätän niin Mä en tuu murtuu mä oon betonii, jos päätän niin