Jos vain kävelen pois tai laitan silmät kiinni, mä en halua tietää yhtään enempää. En nimeä, paikkaa. En, mistä sä hänet tunnet. En, miksi hän saa meidät hajottaa. En tajunnut oottaa sulta tällaista koskaan. En anna sun nähdä mun kyyneleitä, kyyneleitä.

Sä musta teit naurettavan. Mä uskoin sua, mä palvoin sua ja sä petit mut. Tajuutko naurettavan, naurettavan?

Joo, joo, hetken huumaa, mut tehty, mikä tehty. Sä halusit saada sen toisen naisen. Ja pitikö tehdä? Pitikö tuhota meidät? Niinku purkukuula hajottais kaiken. En tunne sua enää, mua todella kylmää. Mitä sä ootit? Et unohdan kaiken, unohdan kaiken?

Sä musta teit naurettavan. Mä uskoin sua, mä palvoin sua ja sä petit mut. Tajuutko naurettavan, naurettavan, naurettavan, naurettavan?

Kyllä tiedän sen, et nää tunteet vielä kauan hajottaa, särkee ja hukuttaa. Mutta myös sen, et sen tilalle, tulee paljon parempaa. Mut sitä et saa enää mun kaa.

Tajuutko naurettavan, naurettavan?