Olin silloin kymmenen, kun lapsuus musta pakeni. Kuin huomaamatta julisteet peittivät mun tapetin. Sukulaiset kysyi, mitä musta tulee sitten isona. Vastasin: rokkistara, konduktööri tai karjanhoitaja.

Mut äiti sanoi, että maailma on turvaton paikka malta mieles - opiskele papiksi vaikka.

Missä se kaikki on, joka mulle luvattiin? missä ovat onnenpäivät? Kai lapsuuteen jäivät. Tylsän tappava aikuisuus, elämän arkisuus. Äiti viethän minut takaisin maisemiin lapsuuteni

Mun on kovin vaikeeta astua niiden saappaisiin, joil on omakotitalo, auto ja varaa telkkariin. Ne on kulkenut suorinta polkua, mä oon aina hukassa. Oon vasta kalkkiviivoilla, kun mitalin saa voittaja.

Ei säästötilii, mul on harvoin rahaa ruokaan mut äiti lupas että kyllä Luoja pitää huolta

Missä se kaikki on, joka mulle luvattiin? missä ovat onnenpäivät? Kai lapsuuteen jäivät. Tylsän tappava aikuisuus, elämän arkisuus. Äiti viethän minut takaisin maisemiin lapsuuteni

Äiti! Äiti!

Missä se kaikki on, joka mulle luvattiin? missä ovat onnenpäivät? Kai lapsuuteen jäivät. Tylsän tappava aikuisuus, elämän arkisuus. Äiti viethän minut takaisin maisemiin lapsuuteni