Kai mulle hetkisen, suonette kuunnellen, oon lapsi yksinäinen, öisen kaupungin.

Tiedä et ystäväin, kuinka syömmestäin, mä teille riemuja, vai tuskaa kertoisin.

On onni kauneinkin, valhetta vainen, ja hurma hetkien, pois kiitäväin. Käy öisten lyhtyjen, loistehen sammuen mun tieni, virvatulta kohti yksinäin.

Lapsuuden muistojain, en teille kerro lain, tie yksin, kulkea ei liian vaikeaa. Kai joskus kyynelen, pois salaa pyyhkien, yön lapsi, yksinäistä tietään taivaltaa.

En tunne rikkauden riemuja laisin, en elon onnea, kuin hetkisen. On onni laina vain, laulussa kerrotaan, lie lyhyt liiankin, vain hetken viipyen.