Okei, meitsi naulaa arkun kiinni.

Kimin luokalta tää kaikki alkoi siellä meitsi hyvät jutut laukoi, hyvä tyyli ja itsetunto auttoi. Pojankloppi tekemään oppi, ei oo seonnut nuppi. Muut sanoi stoppi, meitsi vasta aloitti Vaikken oo botti.

Sanon iso, te sanotte. Sanon iso, te sanotte. Sanon iso, te sanotte.

Sanon iso, te sanotte. Sanon iso, te sanotte. Sanon iso, te sanotte.

Sanon iso, te sanotte. Sanon iso, te sanotte. Sanon iso, te sanotte.

Tää norsunluutorni kallistuu, Mannilantielle en takas tuu. Saaga päättyy ja puhdistuu, valmistuu, uudistuu.

Leikin joskus etten välittänyt, loppuun asti vetämistä, en oo koskaan pelännyt, näin oon aina riittänyt.

Otin aikalisän 2015, sen lisän että miten tähän rooliin, meitsi on tutuksi tullut, enkä turhaa oo annellut.

viis noista, saaga alkoi vuonna kaksituhattaviisitoista.

Saagassa on tapahtunut paljon enemmän kuin tarpeeksi, syljin kaiken tänne Einolaan ja kouluun, tämän jättää joudun.

Kruunu ei vielä näy päässä, vaikka se on mulle tässä. Ässät on loppumassa, meitsi ei oo maassa.

Istuin Kimin luokan perällä, en ollut silloin vielä kerällä en oo nytkään, kai käyn terävällä.

Kun tää loppuu Ja uusi aikakausi alkaa taas saa Hilfigerit ja ketjut päälleni laittaa, ku ei se haittaa maikkaa. Heheh.

Kierros kierrokselta näen ja ymmärrän enemmän, kierros kierrokselta tajuan että tämä tulee loppuu, kierros kierrokselta haluan kiittää kaikkii spesialaisii avustajii, ohjaajii ja opettajii. Kierros kierrokselta tulee haikee fiilis, vaikka mulla on kaikki jiiris. Kierros kierrokselta sain paljon taitoo ja tietoo.

Jos tämä pitäisi alkuun kelata, niin tekisin tän kaiken uudestaan! Tää story meikästä jää elämää!

Istun kesäkuussa Harolan esikoulun pihassa domppa lasi kädessä ja cohiba suussa. Mietin silloin että, olipa matka.

Iso N ei palaa yli vuoteen.