Maantietä rakastan ja kaihoan ain’, maantiellä viihdyn ma saan. Maantiellä kuljen kuin aikanaan Kain, kantaen kohtaloaan.

Maantiellä, maantiellä tanssin, kuin metsien humina se soi. Minä kultaisen kulkurivalssin, tule kanssani tyttö ohoi!

Linnoissa kreivien häät tanssitaan, on morsiamell’ kruunattu pää. Siellä viihdyn suo viini ja samppanja vaan. Sydän kylmä voi olla kuin jää.

Siks’ mieluummin maantiellä tanssin, kuin metsien humina se soi. Minä kultaisen kulkurivalssin, tule kanssani tyttö ohoi!

Tähtinen taivas ja kuutamoyö tien viittana kulkurin on. Jos matkalla liiaksi kiristää vyö, niin poikkean taas talohon.

Siell’ laulan, taas laulan ja tanssin, kuin metsien humina se soi. Minä kultaisen kulkurivalssin, tule kanssani tyttö ohoi!

Sielt’ valitsen armaan myös itselleni, jota salassa lemmin ma vain. Hän ei itsekään tietää saa lempeäni, se on lohtuna kulkiessain.

Ja muistellen häntä ma tanssin, kun metsien humina se soi kultaisen kulkurivalssin, tule kanssani tyttö ohoi!

Oi, tyttö, sä kulkurin kanss’ vaella, älä sulje hält’ korviasi. Kas hänkin voi lemmestä kuiskaella ja täydentää onneasi.

Tule jo, tule jo, tule, tule, tule tanssiin, kuin metsien humina se soi, tule kultaiseen kulkurivalssiin mun kanssani, tyttö, ohoi!