Maailma unelmoi vaan taaskaan unta saanut en nimeäsi aamuyöhön hiljaa kuiskailen Aman aman vuoretkin paikoiltaan Aman aman rakkaus voi irroittaa maistiainen paratiisin toisenlaisen maan huuliani hipaisi kuin ohi kulkeissaan

Viinistä näin juopuneena laulan laulelmaa avaruus ja aika vaikka meidät erottaa Aman aman kaikkeen se kätkeytyy Aman aman olevaisen alkusyy käsi kädessä me katselimme liekkeihin vaan pelkureina palasimme uomiin vanhoihin

Kaupunki jo herää vaan minä valvon vain varjot sekä muistot ainoastaan seuranain Aman aman katson pimeyteen Aman aman uskoimme rakkauteen kohtalomme säätää mukaan ankarimman lain kuolema on määränpäänä kaiken olevain