Oon tuassiin raakka minä rakastunna Poikamieskujjeet mult on unohtunna No ennen piti ehtiä kaljoo ja naista Elämä ei ennee oo samanlaista Ei sua sammua ravintolaan silloin kun haluaa Taikinahavukka muuten luutnin multa kaluaa

Ei se pahhoo tarkota en sillä sano Tähän asti mulla on ollu joka ilta jano Se on hirveen mukava, yöt vieressä makkoo Sylilämpöön mut vielä kapakista hakkoo Sitä minäkin vaan silloin aikonnaan Vaekka väitin jotta mänen sinne tanssoomaan

Papin aamenta ei oo myö kuunneltu vielä Se on olluki sen lopullisen rakastelun tiellä Taijan ilman jiähä iäks vaikka tykkäänni Pirkosta Ryökäle on aikonnaan eronnu kirkosta Mut luonne sillä on hyvä, en suata siihen kyltyä Oon aatellu vuan antaa himon vielä yltyä

Antaa illalla pusuja, on koko ajan hellä Minä olen sitä koettanu mielistellä No korvaan sille supatan, jos muuta en keksi Hyväroppanen oot naisimmeiseksi Se hyvväilee minulta jokkaista kohtoo Ruapii mahhoo ja selekee ja silittää ohtoo

Vaikka Pirkko onnii pikkasen parempata sukua Nii tykkee se minusta vaikka ei oo mulla pukua Sen isällä ja äitillä on samanlaiset aatteet Luottamusta herättää vain hikiset vuatteet Pirkko ainoa on tyttö silti rakkautem on rehtiä Näin tutuille vuan tiios että pirusti on mehtiä

Nii on tullunna oon minäkin siihe ikkään Että kaupunkilaisakoissa ei viehätä mikkään Ei oo Pirkko mikkään ruusu mut oon oppinu tältä Kauneus ja hyvvyys löytyy syvemmältä Pittää suora olla ja eikä aatella pahoja Niinku muallista mammonnoo ja mehtärahoja