Olit lapsi auringon, nauravainen, levoton. Uskoa en voi, oot poissa kokonaan. Talvi-illan pimeän, päätit matkas pysäyttää. Suruviesti sai maailmamme mustumaan. Mut uusi päivä näytti sen pilkahduksen pimeyteen.

Sä oot valo. Säteissä auringon meille loistat, kirkkaudessa kuutamon. Valo ohjaa. Valo auttaa meidät aamuun seuraavaan. Meitä lohduttaa. Sä oot valo.

Kaikuessa kellojen. Viimeiselle matkallee-e, sua kuljettaa saattueemme hiljainen. Kynttilöissä nähdä saan, liekkis vielä palavaaa-an.

Sä oot valo. Säteissä auringon meille loistat, kirkkaudessa kuutamon. Valo ohjaa. Valo auttaa meidät aamuun seuraavaan. Meitä lohduttaa. Sä oot valo.

Sä jätit meidät yllätten. Miksi? En tiennyt, että tunsit olon hylätyksi. Miks et sä puhunu? Miks et sä sanonu? Oon öisin vastauksii kysymyksiin anonu. Elettömyyteen mieli hakee merkityksii. Opetit meille; älä jätä ketään yksin. Siis luvataan et ollaan toisellemme hellii. Sun valo loistaa meille ikuisesti Nelli.

Sä oot valo. Säteissä auringon meille loistat, kirkkaudessa kuutamon. Valo ohjaa. Valo auttaa meidät aamuun seuraavaaa-aan. (Sä oot valo. Säteissä auringon, sä oot valo.) Valo ohjaa. Valo auttaa meidät aamuun seuraavaan. Meitä lohduttaa. Sä oot valo.