On soitto taas vaienut viimeiset lähteneet on yön syliin pois. Jään hetkeksi pöytääni istumaan vielä, ja nään vierelläin sun. Haaveita vain tiedän mä sen, mennyt oot luotain pois. Mä nousen ja laskuni maksan käyn yön syliin sateiseen kaupunkiin.

Kun sä lupasit jäädä mun luo, luulin jo niin onnen se tuo. Mutta hymysi häipyi pois, unta kuin ollut ois.

Mä takista kauluksen nostan ja kadulle käyn, yön syliin pois ja kuulen kun äänien joukosta askeleet sun lähelle tois.

Haaveita vain tiedän mä sen mennyt oot luotain pois. Nyt jatkan taas kulkua yön syliin tummaan se kyyneleet piilottaa. Kun sä lupasit jäädä mun luo luulin jo niin onnen se tuo. Mutta hymysi häipyi pois unta kuin ollut o