Kulkijaa ei kaipaa ainutkaan, kaipuun yksin kuulee tuuli. Peittää kuun jo pilvi harsollaan, hänen unohtaneen luulit.
Menee nyt, kun vielä mennä voi, vaikka tuska raastaa rintaa. Lähtemään kai luoja hänet loi, askel tapaa taas tien pintaa.
Kulkemaan, kai luonnostaan, mieli on niin levoton. Koskaan ei voi unohtaa, mikä määrätty on miehen kohtalon.
Yksin taas hän tiellä taivaltaa, vaikka nainen antoi kaiken. Helpompaa on silti unohtaa, mieleltään on erilainen.
Menee nyt, kun vielä mennä voi, vaikka tuska raastaa rintaa. Lähtemään kai luoja hänet loi, askel tapaa taas tien pintaa.
Kulkemaan, kai luonnostaan, mieli on niin levoton. Koskaan ei voi unohtaa, mikä määrätty on miehen kohtalon.
Kulkemaan, kai luonnostaan, mieli on niin levoton. Koskaan ei voi unohtaa, mikä määrätty on miehen kohtalon.
Kulkemaan, kai luonnostaan, mieli on niin levoton. Koskaan ei voi unohtaa, mikä määrätty on miehen kohtalon.
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: