On huhtikuun ilta, ei sadetta näy ja pölisee pinta tän tien, joka mut pois sun luotas vie. Ja tää ilta silmiä kirveltää, vaikka anteeksi annoit ei pyyhkiä pois voi virheitään.

Leijuva hiekka ja pölyinen maa, verhonne peittäkää mut kokonaan. Tää onneton ilta mut nielaista saa yöhön sä yksin tää mies taivaltaa.

Sä oot kuin keväinen laidun, vehreyttään orastaa hiirenkorvilla vasta ja suurta rakkauttaan odottaa. Mä jos luokses palata saan, en luotasi lähde sun kanssasi kasvan, kaiken jaan.

Leijuva hiekka ja pölyinen maa. Verhonne peittäkää mut kokonaan. Tää onneton ilta mut nielaista saa, yöhön sä yksin tää mies taivaltaa.

On matka nopeampi, lähtöpisteeseen. Vaan ei tunnu enää kodilta tää paikka jonne meen. Kodin jätin sydämees.

Leijuva hiekka ja pölyinen maa. Verhonne peittäkää mut kokonaan, tää onneton ilta mut nielaista saa. Yöhön sä yksin tää mies taivaltaa.

Huhtikuun ilta, ei sadetta näy, ja pölisee pinta tän tien joka mut pois sun luotas vie.