Tarinan toi tuulet Lauluna sen kuulet Rukoili näin kuuta rakastunut nainen polte rinnassaan: Omakseni anna kaunis nuorukainen tumma heimoltaan

Vaimoksensa tumma sinut ottaa vaan en tahdo jäädä palkkiotta Kun saat avun vaivaan, uhraat mulle taivaan; lapsen esikoisen Miehen rakautta kuulta pyydät, mutta ken tahtois äidin moisen

Syli kylmä on kuulla Ei se rakkautta jaa, ei voi äidiksi tulla Miten helliä voikaan emo kaukainen lasta ihmisen? Kuutamoin poika

Isä katsoi lasta kalvakasta Tummakulma tuntee vihaa julmaa Tukka hopeainen, silmät niin kuin tuhkaa Kunniaansa uhkaa En lehtolasta huoli, valkolaiseen kiinny Se on jauhoissa siinnyt

Syli kylmä on kuulla Ei se rakkautta jaa, ei voi äidiksi tulla Miten helliä voikaan emo kaukainen lasta ihmisen? Kuutamoin poika

Häpeän kun hälle tuotti nainen Tikariinsa tarttui mustalainen Lävistäen rinnan, katso minkä hinnan maksaa valheesta saat Lapsen kantoi sinne, missä päättyi rinne kun hylkäs vaihdokkaan

Syli kylmä on kuulla Ei se rakkautta jaa, ei voi äidiksi tulla Miten helliä voikaan emo kaukainen lasta ihmisen? Kuutamoin poika

Kun on kehrä suurin kuutamolla, lehtolapsella on lysti olla Kun se suruun vaipuu, kaarelle kuu taipuu lasta liekuttamaan Kun se suruun vaipuu, kaarelle kuu taipuu lasta liekuttamaan