(Mä en pelkää helvettii, enkä taivast. Kun riittävästi pelättävää on täs maailmas. Mut vaikka aina en selvää saa tästä paikasta. Mielummin ohjaan ite kun istun pelkääjän paikal.

Mielummin elän enemmän kun pidempään. Mutten haluu viel mun nimee hautakiveenkään. Välil nauretaan ja välil itketään. Mut me ei pelätä tätä elämää.)

Kaikki meistä on tehny väärin tääl ja aina löytyy joku joka näkee kaiken väärinpäin. Vaik mun sanat sattuis, ei meinaa etten välittäis. Musta ei tullu täydellistä ja se on harmi, et täs kävi näin.

Me ollaan syntisii, tervetuloo nyt kerhoon, Sä pääset yli siit, vaikkei se oliskaan helppoo. Ja ne jotka on tääl on pyhimpii, ei kaikkee kerro, naah ei ne kerro.

Ne sanoo, että mä joudun helvettiin, ei se mitään oon kuullu ton ennenkii. Mä otan sen riskin ja elän mun elämää nyt. Enkä sit kun mä hautaa lepäämään päädyn.

(Mä en pelkää helvettii, enkä taivast. Kun riittävästi pelättävää on täs maailmas. Mut vaikka aina en selvää saa tästä paikasta. Mielummin ohjaan ite kun istun pelkääjän paikal.

Mielummin elän enemmän kun pidempään. Mutten haluu viel mun nimee hautakiveenkään. Välil nauretaan ja välil itketään. Mut me ei pelätä tätä elämää.)

En haluu makaa mun kuolinvuoteel ja miettii et oon tuhlannu mun vuosii nuoren ku, En oo eläny mun elämää vaan siks et ne suosis mua (eh). Sitten kun on mun aika lähtee täält ja siks mä en jää pelkäämään. Koitan olla paras versio itestäni, korjaan mun asiat, en halua velloo itsesäälis. Kattoa taakse ja miettiä minne hävis kaikki se, Aika lipee käsist. Piti olla onnee, mutta miten kävi. En tiedä mitä käy sit kuoleman jälkeen, mut mä elän 100 prossaa kunnes mua ei tääl ei oo.

(Mä en pelkää helvettii, enkä taivast. Kun riittävästi pelättävää on täs maailmas. Mut vaikka aina en selvää saa tästä paikasta. Mielummin ohjaan ite kun istun pelkääjän paikal.

Mielummin elän enemmän kun pidempään. Mutten haluu viel mun nimee hautakiveenkään. Välil nauretaan ja välil itketään. Mut me ei pelätä tätä elämää.)