On katu hiljainen, ei moni täällä kulje ei silmiin katso vastaantulijaa ei isoäiti lasta syliin sulje ei ystävä saa toista koskettaa

On huuto hiljainen kuin Getsemanen yössä kun jeesus yksin rukoilemaan jää kaupunki nukkuu, mutta hoitotyössä niin moni valvoo, tuskaa lievittää

On kaipaus hiljainen ja murhetta on monta niin pitkä yö on pitkäperjantain vaan rukousta kuullaan sanatonta ja aamunkoittoon hetkinen on vain

On viikko hiljainen, vaan pienin henkäyksin me haparoimme halki ahdingon Ei kukaan kuole eikä elä yksin kaikessa kristus vierellämme on