Joka aamu herään melankoliaan, ja tuntuu siltä kuin ei se aurinko nousiskaan Peilin lävitse vieras mies, olenko ainoa joka häntä ei tunnekaan?

Täytä keuhkot umpitäyteen ilmalla, väännä se hymy vanhasta muistista Turha puhuu, maailmassa ei korvia Kohdataan vaikkei me oikeesti kohdata

Hetken saan muistella, millaista olla ehjä juosten viimeistä viivaa kohtaan, unessa oon hereillä.

On ulkona kylmä, kylmin kuitenkin on mielentila läpi tämän kaamoksen Kovin monta vuotta sadetta ikkunaan, käteen jäi kesä melkein onnellinen

Täytä keuhkot umpitäyteen ilmalla, väännä se hymy vanhasta muistista Turha puhuu, maailmassa ei korvia Kohdataan vaikkei me oikeesti kohdata

Hetken saan muistella, millaista olla ehjä juosten viimeistä viivaa kohtaan, unessa oon hereillä. Ja hetken saan muistella, millaista olla ehjä juosten viimeistä viivaa kohtaan, unessa oon hereillä.

Hetken saan muistella, millaista olla ehjä juosten viimeistä viivaa kohtaan, unessa oon hereillä. Ja hetken saan muistella, millaista olla ehjä juosten viimeistä viivaa kohtaan, unessa oon hereillä.

Joka aamu herään melankoliaan, ja tuntuu siltä kuin ei se aurinko nousiskaan Peilin lävitse vieras mies, olenko ainoa joka häntä ei tunnekaan?