Lumiukko ostoksilla ruuhka-aikana kysyi: "Oisko myytävänä vihanneksia? Pitäis saada porkkana ja oikein komea, nenä, kas kun vielä puuttuu naamataulusta."

Ukko löysi porkkanan, sen Maija hälle myi. Nenä oli ihana, ja ukko villiintyi. Mahtavasti rehennellen hissiin asteli, jossa toiset matkamiehet kohta kasteli.

Ukkoa se nauratti, hän nenää peilasi, leikkikalukerroksessa ulos seilasi, pompotteli palloja ja kurkki nalleja, ihmetteli pikkuisia junamalleja.

Ukko kaivoi taskustansa pienen lompakon, kassan luona jalkaa nosti -näki lammikon. "Minä sulan, kauheata!" Ukkoparka huus. Myyjä kuuli sen ja käski: "Korjaa heti luus!"

Lumiukko syöksyi kohti rullaportaita, otsa oli hikinen ja olo kamala. "Oijoi!" huusi. "Mitä minä ukkoparka teen?" Silloin joku työnsi hänet ulos pakkaseen.

Ihanaa. Nyt ukko seisoi ulkoilmassa, Aleksilla Kolmen sepän patsaan kohdalla. Uljaalta hän näyttikin, kas kun ei huolta enää. Kaikki kansa ihasteli lumiukon nenää.