Koulu meni pipariksi, ammattikin pommiin Kotkan satamasta minä töitä sitten hain Pääsin ensin kärräriksi, sitten taakkahommiin Ja saman sortin kaverit mä mpärille sain

Siitä on jo aikaa, sen elänyt mä oon Lahoavan tiedän tammipuunkin Muistellen kun istun vanhaan rantapuistikkoon Ja silmät suljen, muistan kaiken muunkin

Ensin oli hamppari ja sitten tuli jätkä Ahtaaja on arvonimi, nykyään sen saa Mutta me kun hikoiltiin, niin rintaan lyötiin lätkä Ei tunnustusta työstä silloin saanut suurempaa

Siitä on jo aikaa, kun mentiin parturiin Me päivän päätteeks' joskus luokse Roosan Takahuoneeseen jos sattui pääsemäänkin niin Vain hetkeks haihtui tuoksu selluloosan

Vaaratkin ne vaani meitä silloin kaikkialla Vaijerit vain vihelsi kun taakkaa siirettiin Päänkin piti pyöriä kuin emohuuhkajalla Muuten huolimattomalra nuppi viilettiin

Siitä on jo aikaa,mut kaiken muistaa voin Ei se ollut perin merkillistä Kreikkalainen kokki, terveisensä soi Kun niskaan kaatoi likaämpäristä

Enpä jäänyt sentään siellä koskaan taakan alle Vaikka oli elämäni muuten vaikeaa Kohottaisin hurraahuudon Kotkan satamalle Koska mulla paikkaa ollut ei sen parempaa

Siitä on jo aikaa Sen elänyt mä oon Lahoavat vankat tammipuutkin Kohtahan mä joudan, jo kohta museoon On sinne kärrätty jo jätkät muutkin