Ei sanoja me niitä puhuttu koskaan ääneen Ne sanomatta tuntuu iäksi nyt siis jääneen Kun aikaa vain on annettu hetken verran Ois oikein osottava ottaa se silloin kerran Niin sinisinä kuin veen sylissä aallot uivat Niin sinisinä päivät minulle tarjoituivat Nyt katson varjoon vedessä päilyväiseen Mun kuvaani mä katson todella yksinäiseen

Kerran vain Koin onnen omalla kohdallain En siihen valmis ollutkaan Ja niin se meni menojaan Kerran vain Kun täällä elämme rinnakain Vois ajan senkin käyttää niin Se ettei päättyis kyyneliin

Kai elämistä varten jokainen tänne luotiin Mut toisiamme varten samalla aikaa suotiin Sen aarteen kaikkein arimman hukkaan heitin Näin kuvani ja murruin, käsillä kasvot peitin

Kun aikaa vain on annettu hetken verran Ois oikein osottava ottaa se silloin kerran

Kerran vain Koin onnen omalla kohdallain En siihen valmis ollutkaan Ja niin se meni menojaan Kerran vain Kun täällä elämme rinnakain Vois ajan senkin käyttää niin Se ettei päättyis kyyneliin

Kerran vain Koin onnen omalla kohdallain En siihen valmis ollutkaan Ja niin se meni menojaan