Jouluyöhön lunta sataa hiljakseen.

Jouluyönä aika mataa verkalleen.

Ajatukset kiertää rataa yksinäisyydestä yksinäisyyteen.

Katson ulos - painan nenää ikkunaan.

Mitään kaipaa en nyt enää, ootan vaan...

Sielu hieman tekee tenää; ruumis joutaisi jo vaikka kuolemaan.

[Instrumental...]

Syvä tylsyys jouluaaton täyttää pään.

Jatkoks oman ruumissaaton menen itkemään.

Hengenviljelijä maaton! Ei hän kuulu mihinkään.