Päin helvettiä menee mutta ei voi valittaa, rima pysyy paikallaan kun riman alittaa Tavoitteestaan luopuu silloin kun sen tiputtaa vastustaja havahtuu ja juhlan liputtaa

Onnetonna onnun sekaan ylisanojen Missä onkaan alku tuskan hikivanojen Soitan mutten vastaa eikä vastaa yksikään Itseäni tajua en hylätyksikään

Kuinka täällä piipitetään kuinka inistään, telkkarikin yöhön syytää tylsää sinistään Yhteiskunta auttaa, tukee, tekohengittää, antaa valjaat kuolaimet ja vielä kengittää

Viisaudet on kirjoissa, ne sinne jätetään, komiteamietintöjä niskaan mätetään Mitä huomaankaan, jos itseäni hivelen Ainoastaan turpoavan ranteen nivelen

Aamu alkaa A:lla, illan päättää A, turha silloin kysyä on kuinka huristaa Aamu alkaa A:lla, illan päättää A, turha kysyä on mistä kenkä puristaa

Epäselvät mielikuvat täytyy terottaa Hölmöt pannaan etualalle ja nerot taa Ihmiset on klimpeissä ei selvää heistä saa Jos ei taita itseään niin taittaa peistä saa

Pilvet pitkin taivasta ja seinä edessäin usvaa röykkiöittäin minun vanavedessäin Rima pysyy vaikka maalinauhan katkaisen, kierros jatkuu kunhan tyylirikon ratkaisen

Aamu alkaa A:lla, illan päättää A, turha silloin kysyä on kuinka huristaa Aamu alkaa A:lla, illan päättää A, turha kysyä on mistä kenkä puristaa

(Apatiaa-aa-aa Apatiaa-aa-aa)

Aamu alkaa A:lla, illan päättää A, turha silloin kysyä on kuinka huristaa Aamu alkaa A:lla, illan päättää A, turha kysyä on mistä kenkä puristaa

Aamu alkaa A:lla, illan päättää A, turha silloin kysyä on kuinka huristaa Aamu alkaa A:lla, illan päättää A, turha kysyä on mistä kenkä puristaa