Hän häpeissään on eessä viinakaupan tiskin Hän mumisee ja kravattia rullaa sormillaan Hän taskunpohjat tyhjentää, saa halvan viskin Hän sanoo: "Näkemiin" ja poistuu iltaan koleaan

Hän huoneeseensa sulkeutuu ja lasin täyttää Ja hätäisesti siemaisee sen ettei kukaan nää Mut' seuraavaan hän enemmän jo aikaa käyttää Ja pullo kiireen täysin hälventää

(Hän juo ja juo kunnes juopuu) Hän juo ja juo kunnes juopuu (Ja taakastaan hetkeksi luopuu) Ja taakastaan hetkeksi luopuu (Hän juo kunnes silmissä kangastaa) Hän juo kunnes silmissä kangastaa (Jo ystävyyden, toveruuden maa) Jo ystävyyden toveruuden maa

Hän lähtee huoneestaan ja menee kaupungille Hän yksin on ja palelee ja vapisee ja käy Näin pitkin katuja hymyillen ihmisille Mut saa vain pilkkaa, töykeyttä ei mitään muuta näy

Hän hankkii pullon pimeän ja taksin ottaa Hän ajaa kotiin takaisin, juo pullon, humaltuu Hän pahoin voi ja oksentaa ja paikat sottaa Hän väsyy, lattialle unohtuu

(Hän Sammuu) Hän Sammuu (Hän sammuu hän on melkein taivaassa) Hän on melkein taivaassa (Hän sammuu eikä muista surujaan) Ei muista surujaan

Kun aamu sarastaa hän herää, keittää kahvin Ja lähtee töihin toimistoon ja pariin ihmisten Hän joutuu maailmaan taas paperin ja pahvin Hän yksin on, vain koneen osanen