Panin elämän risaiseksi, sain risaisen elämän, olin ehyt ja rento ja tiesin mitä hain. Olin koulu, olin reksi, olin minä ja olin hän, nyt huoneessa tässä lasken sormiain.
Vedin viikon liian hitaan, ja kaikkeen turhauduin. Miksi maleksitaan, vaadin tietää syyn. Ja kuolema kun kitaan tunki käärmein ja sääriluin, ne huuhdoin pois ja lähdin näyttelyyn.
Panin vauhtia valtateihin ja liikuin nopeaan, jos pysähdyin niin mitään nähnyt en. Yön peilin pirstaleihin ja aamun hopeaan, mä havahduin, sain haavan verisen.
Voi vittu, kun joskus se rasittaa, en maata kestä, en maailmaa, vaan hänenkö niskaan velkani sälytän. Niin kasvot peilistä pakenee, tyhjät silmät eilistä katselee. Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän: Risaisen elämän.
En pelkää lentämistä, minä lennän mielelläin, mutta aikaeroon koskaan totu en. Ja kun kirjaa älyllistä mä selaan väärinpäin, niin läpikotaisin mä opin sen.
Voi vittu, kun joskus se rasittaa, en maata kestä, en maailmaa, vaan hänenkö niskaan velkani sälytän. Niin kasvot peilistä pakenee, tyhjät silmät eilistä katselee. Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän Risaisen elämän
Viini tahmea tarttuu kieleen, sen nielen kuitenkin, vielä toivein sentään aamuun katselen. Haavat sormeen ja arvet mieleen sain kun kolusin, laitapuolella - elämän risaisen.
Voi vittu, kun joskus se rasittaa, en maata kestä, en maailmaa, vaan hänenkö niskaan velkani sälytän. Niin kasvot peilistä pakenee, tyhjät silmät eilistä katselee. Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän: Risaisen elämän.
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: