iltapäivä ikkunassa ihmiskuntaa vahtimassa ihmiskuntaa joka kotiin raahautuu pikku skitsofreniassa kauppakadun yllä viimeöinen kuu

kesken jäänyt pasianssi, mykistynyt ambulanssi puhelimen ääni aivan tauoton omituinen sadetanssi loihtii huomenissa esiin auringon

pispalassa petäjällä happosateen tärväämällä on kasvamiseen liian heikot syyt mutta väliäkös hällä nyt kun pyynikillä pienevät pyyt

seisoo tutisevin polvin väki eessä pankkiholvin huppupäinen mies kun käden ojentaa kassista hän kaivaa kolvin minuutissa uudet lukot kuntoon saa

hullu kiskoo vesikelkkaa jotkut vahtaa kolmos telkkaa jono juuttuu pirkankadun valoihin reagan iranissa selkkaa gorbatshov, hän tekee vodka-martinin

kesäpäivä kangasalla isoäiti auton alla kioskilla lottoruuhka melkoinen onko urho kalevalla helpompaa kuin aikaan öisten pakkasten

maailmaan en mene mukaan koska pyytänyt ei kukaan istun kammiossa päätä hautoen eihän mua toivottukaan äiti kakskyt vuotta sitten kertoi sen

juppi huutaa pankit haiskaa paperinsa roskiin paiskaa hoilaa juovuksissa kansan sävelmää menee metsään naisen raiskaa ensi vuonna nainen jupin synnyttää