Minä tulppaanin ojennan käteesi sun, ja katson kun kukoistaa sen juuret. Se puhkeaa kukkaan kuin elämä mun, ovat jälleen haaveeni suuret.

Sinä avaat ovesi rakkauden tulla, minä tunnen sinun lähestyvän. Panen tulppaanin maljakkoon joka on sulla, pois hankaan kirjaimet ikävän.

Sulle kaiken kauniiksi teen, annan tulppaanin mukuloineen.

Minun tulppaani puhkeaa kukkaan, se kasvaa maljakon pohjaan saakka. Ilo nousee nivuksista tukkaan, pois putoaa sydämen kivinen taakka.

Ja tulppaani kukkii ja hehkuu niin, sinun silmistä rakkaus heijastuu. Ja poskesi puhkeaa kukkasiin, ja tulppaani väsyy ja lakastuu.

Sulle kaiken kauniiksi teen, annan tulppaanin mukuloineen.

Ei valkoista loista enää elämän kartta, ei ruokaani tirise vanhaa rasvaa. Sinä iloitset ja puristat tulppaanin vartta, ja tulppaani uudestaan kasvaa.