On hauska sotaan mennä hurraten, käy tankit leppoisasti surraten. Voi saada mainetta, tosi raavasta mahahaavasta.

On lystiä liinaharja valjastaa, käydä tuppeen ja helapäänsä paljastaa, muina miehinä vihollista puukottaa, vaan jos pitäisi halata ja suukottaa.

Voi hyvä Vapahtaja, kyllä jossakin on raja missä Veri vapisee. Vaasankin veri vapisee. Vaasankin veri vapisee. Vaasankin veri vapisee

Nähdä metsää, vaikka ei puita nää se on tärkeää, että ei muita nää. Olla toisinajattelijoiden jahdissa, toisten tahdissa.

Vuoksi isänmaan, eestä ristin tään, täytyy miehen heilutella pistintään, mies on valmis vaikka kitumaan ja kuolemaan, vaan jos pitää käydä pimppiä nuolemaan..

(Vaa-san-kin veri vapisee! Vaa-san-kin veri vapisee! Vaa-san-kin veri vapisee! Vaa-aa-AAAA...)

Pyssy selässä ja sivakoilla lykkien, säestyksellä suomalaisten tykkien, kaikki rosvot Siperiaan karkoittaa, hyvää tarkoittaa.

Juoda kossua ja pirtti tyhjentää, laulaa yksinäistä, jos ei toiset nää, mennä mutakuonot kaupungista kitkemään mutta joku päivä suomipoika itkemään.

Ryhtyy, tai joutuu, tai suostuu ja silloin Kauhavan rauta ruostuu.

Ja Vaasankin veri vapisee. (Vaa-san-kin veri vapisee.) Vaasankin veri vapisee. (Vaa-san-kin veri vapisee.) Vaasankin veri vapisee. (Vaa-san-kin veri vapisee.) Vaasankin veri vapisee. (Vaa-san-kin veri vapisee.) Vaasankin veri vapisee. (Vaa-san-kin veri vapisee.) Vaasankin veri vapisee. (Vaa-san-kin veri vapisee.) Vaasankin veri vapisee. (Vaa-san-kin veri vapisee.) Vaasankin veri vapisee. (Vaa-san-kin veri vapisee.)