Rungolla tauteihin kaatuneen puun Kokoontuu valvojain kerho Armoa tunne ei yö marraskuun Tuuli kuin rautainen verho

Otsoni, otsoni, unta en saa Vaikertaa siili ja huomaa Karhukin kaipaisi lohduttajaa Vierellään valvovaa kuomaa

Siili, voi siilini, minkäpäs teet Puikoissa on insinöörit Taivaan on mustaksi rämettäneet Myrkkyjä syöksevät röörit

Otsoni, otsoni, näinköpähän Ihminen järkeä käyttää Kontio murahtaa: "Tyhmenevän Ahneesti ihminen näyttää"

Aika on, siili nyt sun sekä mun Harkita muuatta seikkaa Koisataan kesä ja herätään kun Syksy taas eloa leikkaa

Otsoni, otsoni, pohdiskeluun Riittääkö älliä meillä Virneessä on mesikämmenen suu Viisautta kylliksi heillä