Oon kulkenu pitkän polun, tuntenut jokaisen solun, mitä oon sisälläni pitäny, tehä sitä, mitä ei pitäny, ja kyllä iti, vaik luuli ettei itäny, ja kyllä piti, vaik luuli ettei pitäny, kokeakkaan, oloo poteakkaan.

kyllä siinä niin kävi taas, kyllä sitä piti niin käydä maas, ihan maan ytimeen asti, isästä poika, miehestä lapsi, mikä on tää hommain nimi? kuka on julius kivi? kulmassa pilke, muttei silmissä sini,

Kunnes uppoaa laivani, kunnes putoaa taivaskin, siihen asti, loppuun asti loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti. kunnes uppoaa laivani, kunnes putoaa taivaskin, siihen asti, loppuun asti.

Se on helppoo kun sen tietää, omasta tahdostaan sietää, läpi syvimmän kaivanteen, helvetistä taivaaseen. pikkasen pidempi polku, siivottava sekainen sotku, mä tykkään kävellä ja siivota, harmonia haus, mut viel piilossa. mitä ikin tulee vastaan, mä ymmärrän, tuli mitä ikin paskaa, mä ymmärrän, käsi sydämmellä, tässä pöydällä kynällenän, kun tää teksti vuolaasti valuu, juuri ja juuri, huomaaki savuu, kynän sauhutessa, kuolakin valuu, sua ajatellessa.

Kunnes uppoaa laivani, kunnes putoaa taivaskin, siihen asti, loppuun asti loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti. kunnes uppoaa laivani, kunnes putoaa taivaskin, siihen asti, loppuun asti.

loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti.