1. On sudet jäljillä peurojen, yössä ne ääneti laukkaa. Ylitse kaukaisten vaarojen, juostessa lunta ne haukkaa. Uu uu uu (uu uu uu) Voi tuota peura raukkaa Uu uu uu (uu uu uu) Ääni kasvaa ja voimistuu

Silmänsä sulkee jo taivaalla kuu kun sudet vainuten laukkaa Silmänsä sulkee jo taivaalla kuu kun sudet vainuten laukkaa

Kun peurat kuulevat ulvonnan, säikkyen pystyyn ne ryntää Sitten jo karkuun laukaten, tuiskuna lumi vain lentää

Uu uu uu (uu uu uu) Voi tuota peura raukkaa Uu uu uu (uu uu uu) Ääni kasvaa ja voimistuu

Silmänsä sulkee jo taivaalla kuu kun sudet pois päin jo laukkaa Silmänsä sulkee jo taivaalla kuu kun sudet pois päin jo laukkaa

Nyt apuun saapuu jo taivaan kuu Pilvillä taivaan se peittää Peurojen jäljet jo sekoittuu, lunta kun pilvet jo heittää

Uu uu uu (uu uu uu) Voi tuota peura raukkaa Uu uu uu (uu uu uu) Ääni häipyy ja vaimentuu

Silmänsä aukaisee taivaalla kuu kun sudet pois päin jo laukkaa Silmänsä aukaisee taivaalla kuu kun sudet pois päin jo laukkaa