Rauhaa vaan, ainoastaan rauhaa vaan, rauhaa vaan

Olen väsynyt taistelemaan, katselemaan kun punertaa yllä ei kenenkään maa En tiedä, miksi lähdimme sotimaan, kun ei kumpikaan enää muista, kumpi teki väärää tai oikeaa

Meidän kahden pyhä sota meidät pian, se tomuksi jauhaa Ellei se pääty rauhaan

Ei kaunaa, ei vihaa ei sotaa, ei tulitaukoakaan Rauhaa vaan, ainoastaan pauhusta purjehtimaan rauhan satamaan

Kaadutaan omaan kunniaan, ellei pystytä sotakirvestä hautaamaan, juoksuhautaan Ei ole mitään rajaa, valtakuntaa, mitä enää puolustaa on vain koti-ikävä sotilaan

Ei kaunaa, ei vihaa ei sotaa, ei tulitaukoakaan Rauhaa vaan, ainoastaan purjehtimaan rauhan satamaan

Rauhaa vaan, ainoastaan ei väärää, ei oikeaa rauhaa vaan, ainoastaan