Otan sulan käteen, rustailen kirjeen. Nuolet ei stopannut ees kultaiseen kilpeen. Vaik siipi maassa niin yritän pärjää. Musta ei oo kuulunut sen hyvitän tällä. Ikävä painaa, muuten on kevyt fiilis. Ainii ja signasin just levydiilin. Ei oo keretty jutskaan ku mul on aina kiire. Se harmittaa ja tajuun se on shaiba piirre. Täysillä ku painaa voi tulla vauhtisokeeks. Lähel et 28:na burnoutin potee. Ja sydän pirstaleiksi hajoo mayday! Lähdin yhtäkkii, unohdin sanoo hei hei. Onneksi on kirjeet, Skypet ja Whatsappit. Näit sanoi liian kauan silti vaan panttasin. Miks arvon tajuu vasta kun jotaki menettää? Toivon et nää sanat kuulet, kun ei oo nyt enempää.

Ei oo hetkeen kuulunut. Suuri pala sisältäni puuttunut. Mut sit ku nähään niin mikään ei oo muuttunut vaan ollaan taas niinku ennenkin. Ja vaikka pitkältä aika on tuntunut niin väliltämme ei taika oo murtunut. Ja täältä kun vaan takas palaan, halataan taas vanhaan tapaan, kaahaan kahtasataa.

Ja sun luonas vielä oon. Saat elämään mut taas uskomaan. Sun luonas vielä oon. Ero susta kaipuusta ulvomaan. Sun luonas vielä oon. Nyt kaipaa muuta en. "Pois alta!" kaahaan huutaen. Tiedän et vielä löydän tien sun luo. Sun luonas vielä oon.

Jokin iski kuulosti salamalta. Puhelin piippaa, vaikutti vakavalta. Ja sit se vetiki hetkessä jalat alta. Tästä selvii vain itsensä kasaamalla. Mikä on arvokasta? Mikä tärkeet? Näis tilanteissa miettii mis on mitään järkee? Etsin asioita, joista tänään kiittää. Onnellinen paljost vaik fygyt nyt vähään riittää. Hädässä astuu avunantajat esiin. Oo hyvä toisille tai paha varmana perii. Onneks toisii tuetaan, ei tule mikään pilaan meitä ja haluun sanoo: en ois mitään ilman teitä. Nää vastoinkäymiset vaan meitä kovettavat. Välil vahvinki murtuu, mut takaiskut opettavat. Ja vaikka kertoimet mua vastaan toista olettavat, nousen ylös kuopastani vaan entistä kovempana.

Ei oo hetkeen kuulunut. Suuri pala sisältäni puuttunut. Mut sit ku nähään niin mikään ei oo muuttunut vaan ollaan taas niinku ennenkin. Ja vaikka pitkältä aika on tuntunut niin väliltämme ei taika oo murtunut. Ja täältä kun vaan takas palaan, halataan taas vanhaan tapaan, kaahaan kahtasataa.

Ja sun luonas vielä oon. Saat elämään mut taas uskomaan. Sun luonas vielä oon. Ero susta kaipuusta ulvomaan. Sun luonas vielä oon. Nyt kaipaa muuta en. "Pois alta!" kaahaan huutaen. Tiedän et vielä löydän tien sun luo. Sun luonas vielä oon. Sun luonas vielä oon. Sun luonas vielä oon.

Ei pidättele kalterit mua eikä lukotkaan. Vaikka tuhat vuotta kuluu, en sua tuu unohtaan. Just ku meinaa usko loppuu niin edessä silloin oot. Sun luonas vihdoin oon.