Kylä tuo pieni, siellä mä sain elämäntieni jo aloittaa vain Lapsuuden mailla mä liljoja poimin Huolia vailla, kun niityillä leikin

Sen kaiken muistan kulkiessain näin Vain eteenpäin Voin nähdä edessäni aivan kaiken sen entisen

Hiukan kun vartuin, niin lähdin mä pois Ehkäpä kaupunki parempi ois Niimpä siis niityt niin myöskin kummut asfalttiin vaihdoin, siis olin tullut maailmaan toiseen Maailmaan mustaan Rahalla saada vain lohdun voi tuskaan

Niin aivan yksin vuokrahuoneessain istua sain Ja vanki asfaltin ja ja sementin olin mä vain

Ja jokainen aamu sai kaihoisaks mielen Aatokset kulki mua niityille vieden Kylmää on kaupungin lyhtyjen loiste Kirkkaampi mulle on liljojen muisto Vihreän ruohon vaihdoin asfalttiin mustaan Paikkaani löydänkö täältä mä koskaan

Niin aivan yksin tunsin huoneessain ikävän vain Ja ikkunastain näin asfaltin ja ja sementin

Ja vuosia vieri. Mä vihdoin sen tiesin Kotiin mä tahdoin Matkaan siis riensin

Niittyjä etsin En löytänytkään Asfaltin mustan vain täälläkin nään Liljat ja niityt ovat asfaltin alla Moottoritietä uutta on kaikkialla

Nyt saatan nähdä kaiken entisen vain haaveissain On mennyt pois, se mitä tarvitsen maailmastain

Missä on niityt? Ne sementti vei Missä on liljat? Ei niitä näy, ei Asfaltin alla on menneisyytein Asfaltin alle jäi rakkautein

Missä on niityt? Ne sementti vei Missä on liljat? Ei niitä näy, ei Asfaltin alla on menneisyytein Asfaltin alle jäi rakkautein