Hiekan värinen tie mua luokses johdattaa, vaikka tiedän, en pitkään luokses jää. Sä minut tähtiin hetkeksi viet, lohduttaisit kulkijaa. Tänään toivo en yhtään enempää.

Nää on mun sielu, sydän ja kyyneleet, et niitä surra saa, vaikka luotas joudun taas lähtemään, se aina satuttaa. Kun eron hetki on, vien mukaani kyyneleet, mut sielu luokses jää. Tään mun matkani määränpään vain sydän ymmärtää.

Taivaan tulisen yön minä kanssas viettää sain, aamun varjot nyt meidät erottaa. Mä vielä kerran vaikeudet lyön ja sun luokses palaan vain. Syliis jään, enkä vaihda maisemaa.

Nää on mun sielu, sydän ja kyyneleet, et niitä surra saa, vaikka luotas joudun taas lähtemään, se aina satuttaa. Kun eron hetki on, vien mukaani kyyneleet, mut sielu luokses jää. Tään mun matkani määränpään vain sydän ymmärtää.

Nää on mun sielu, sydän ja kyyneleet, et niitä surra saa, vaikka luotas joudun taas lähtemään, se aina satuttaa. Kun eron hetki on, vien mukaani kyyneleet, mut sielu luokses jää. Tään mun matkani määränpään vain sydän ymmärtää. Tään mun matkani määränpään vain sydän ymmärtää.