kun olin pieni sä sanoit paina tää kotilo korvaasi vasten ja voit kuulla meren kohinan nyt sä oot poissa ja mä oon vähän vanhempi istun meijän rannalla kotilo korvalla

mietin voisinko tällä sulle soittaa ja sanoa et kaikki on hyvin meillä on voimaa

vaikka kuinka yritän kuule en merta, en sua vaikka silmiäni siristän silti en kuule sua vain valkoista kohinaa valkoista kohinaa

mä saan sua monesta asiasta kiittää ruokit mun mielikuvitusta, kun olin nuori sun jutut oli täynnä taikaa niissä keijut tanssi aamusta iltaan kaikki oli totta mitä sanoit käskit pitää korvat ja silmät auki maailma on just niin kaunis kun sallit sen olla

vaikka kuinka yritän kuule en merta, en sua vaikka silmiäni siristän silti en kuule sua vain valkoista kohinaa valkoista kohinaa

uskoit muhun aina ja tiiän et sä näät mut aina joten koitan tän elämän elää et kun on mun aika en kadu mitään

vaikka kuinka yritän kuule en merta, en sua vaikka silmiäni siristän silti en kuule sua vain valkoista kohinaa valkoista kohinaa