Kun viulun laulun kuulla saan, Käy aina aatos Tonavaan, Taas elän muistot kauneimmat Ja näen silmät rakkaimmat. Taas Budapestin sillat nään Ja kanssas' kaiteen ääreen jään, Taas sävel pustan helähtää, Taas käsi käteen viipyin jää.

Kun nykyisyys mun herättää, En enään siltaa luokses' nää, Sun siellä tiedän kulkevan Ja jonkun syliis' sulkevan. Vaan sillat Budapestin nuo, Haaveiden sillan luokses' luo Ja sydän luonas' olla saa, Vaik' kättäs' en voi koskettaa