Missä mainingit rantoja syö, säälimättä kallioon lyö. Missä kivien kuiskailevain, salat kanssasi kuunnella sain. Silloin tuuli tuo tauonnut ei, muistot meistä mukanaan vei. Meri, taivas ja maa, mieleen palauttaa kaiken unohtuneen, kuljen rannalle uudelleen.

Sua kun suutelin taivasalla, hiljaa hellästi hipaisemalla. Tyrskyt työntyivät kii, tummiin huokauksiin veivät voimalla valtavalla. Yö me vietettiin taivasalla laine lauluja kuuntelemalla. Olin onnellinen muistan selvästi sen, olin matkalla maahan ihmeelliseen rakkauteen.

Ehkä käynyt ei sittenkään niin, kenties vaivuin vain unelmiin. Unissain silti rinnallas sun, taivasalle mä taas tarjoudun. Saman tuulen mä nyt tuntea voin, soitto kai sua huiluissa soi. Vielä rannalle vie, sama suolainen tie yhä yllättää yö yhä laine kallioon lyö.

Sua kun suutelin taivasalla, hiljaa hellästi hipaisemalla. Tyrskyt työntyivät niin, tummiin huokauksiin veivät voimalla valtavalla.Yö me vietettiin taivasalla laine lauluja kuuntelemalla.Olin onnellinen muistan selvästi sen, olin matkalla maahan ihmeelliseen rakkauteen.

Sua kun suutelin taivasalla, hiljaa hellästi hipaisemalla. Tyrskyt työntyivät niin, tummiin huokauksiin veivät voimalla valtavalla.Yö me vietettiin taivasalla laine lauluja kuuntelemalla.Olin onnellinen muistan selvästi sen, olin matkalla maahan ihmeelliseen rakkauteen.