On jossain suo takana metsien, josta nousee usva ikuinen.

Näin kerrotaan, oll´ kerran ritari matkalla neitoa noutamaan.

Kävi halki metsäin hän ratsullaan, tuon armaan neidon sieltä omaks´ hakemaan,

niin ratsun vei hän ohi vaarojen ja löysi suon tuon usvaisen.

Hän raudikon nyt ohjas´ polulle ja sumuun häipyi ritari.

Ei askel hevosen osunut kohdalle, vaan suohon vaipui hitaasti.

Nyt kyllä usvaan käy ratsullaan, vain haavekuva nuoren uljaan kosijan.

Hän ratsun vie nyt ylös kuutamoon kunnes se häipyy usvan suon.