Taa metsien kerä auringon vaipui kuin etsien saturantoja oudomman maan, saturantoja oudomman maan. Vanamoiden ja mataran tuoksu suvenraikas nyt yllä on haan, suvenraikas nyt yllä on haan.

Yön ruskojen hämytietä käyn lempeesi uskoen tutun hiljaisen ikkunas taa, tutun hiljaisen ikkunas taa. Sinut löytäen lauluni hellä yli koivikon kaikua saa, yli koivikon kaikua saa.

Taa lehvien tämä kutsu soi luoksesi ehtien. Univerhossa silmäskö lie Univerhossa silmäskö lie? Tänä yönä jos naurusi helkkää minut pilviin se riemullaan vie, minut pilviin se riemullaan vie.