Näinkö kuljen siihen iltaan johon kaikki jää oonko yksin luona portin jonne häviää kuinka paljon sanon kuinka nään tuon valon joka kutsuu mua ehkä mielessäni päivät elämäni joita kaipaan aika noina toisin tein ja elin hetkittäin miettimättä yhtä kertaa käykin näin paljon mennyt on. Näinkö kuljen siihen iltaan johon kaikki jää näinkö päätyy tämä juuri silloin ko mä toisin nään liian vähän aikaa tuskin ollut on ehkä paljon sain vaan liikaa vaadin vain turha syyttää ketään on ei palaa vuodet nuo näinkö kuljen siihen iltaan johon kaikki jää. Vielä muistan sanat jotka lausuit mulle hyvin varojen tuskin kuuntelin sua käänsin selkäni katsoit mua liian vähän aikaa tuskin ollut on ehkä paljon sain vain liikaa vaadin vain turha syyttää ketään on ei palaa vuodet nuo näinkö kuljen sitä iltaa päin johon kaikki jää luokse portin ehkä kulje kanssani vaan sisään et sä nää näinkö kujen siihen iltaan täysin tietäjen ettei elämääni mahdu enempää.