On, hetki äänetön kuin tunne sisäinen, askel lattiaa vain kiertää harhaten, tyhjät seinät valvoo suuntaa vaieten.

On, tullut ajatusten aika levähtää, yksi syttyy, toinen sammuu, häviää liekki elämän, se silti aina jää.

Leikki varjojen, leikit rakkauden yhtä kaikki taivas ja maa. Ero päivien, erot viikkojen koskettaa ei kaipuuta saa. Epäillen katso en yö kun aikaansa luo, luottaen, otan sen, minkä tie mulle suo.

Kun paljon antaa muuta tarvitsee ei lain jotain itsestään jos luovuttaa voi vain, ehkä osan, ehkä kaikki ajoittain.

Leikki varjojen, leikit rakkauden yhtä kaikki taivas ja maa. Ero päivien, erot viikkojen koskettaa ei kaipuuta saa. Epäillen katso en yö kun aikaansa luo, luottaen, otan sen, minkä tie mulle suo.