VERSE 1:

Mist ollan tulossa ja mihin ollaan menossa, ei sitä elämän käyttöohjekirjassa kerrota/ Pysytään elossa vaan kuolemanpelosta enkä vieläkään oo lähelläkään sitä pohjakerrosta

Amfesulfa ja pamit ohjaa lennosta/ Vaik on huono ryhti oon reteessä takakenossa

Vapaudu kahleista avaa tunnelukkos/ Tai ne cräckätään auki niiku pikkulapsen usko

Liikaa vastoinkäymisii huono itsetunto/ Et vaikeit tuntee ylpeys ja omanarvontunto

On pahan olon patoominen opetettu kersasta/ Päihteidenkäyttö ja tunnelukot siitä seurausta

En tahdo lisääntyy geenit pois lakasen/ Sukujuureni ja perimäni katkasen

Ei täällä saada inhimillisiä oikeuksii/ Eikä nää lampaat tuu ikinä vittu hyväksymään poikkeuksii

*** *** *** *** ♪♪VÄLIMUSIIKKI♪♪ *** *** *** ***

VERSE 2:

Oon elämää tutkiva, asiantuntija/ Kokemusten summana jokanen vastaantulija

Joku joskus kysy että uskonko sieluun, vähän sama asia et uskotsä ittees/ Turha alkaa mitää hävetä ja riehuu, jos joku joskus tulee löytämään sun kipupisteen

Me ollaan yksin ei kukaan meitä auta/ Ja jokasen parkkiruudun alla on hauta

Niin kauan kun tätä vitun masennust ei hoida/ Mun perässäni tulee kulkemaan ne mustat koirat

Mut tää eioo kilpailu kumpikaan ei voita/ Ei välitä mistään eikä itteensä kunnioita

Viikot kuluu, vuodenajat vaihtuu/ Ei mitää saa aikaan ja ne aikataulut haihtuu

Ottaa itsetuhosesti oodeet ja sammuu/ Jos henki ei lähe ni aina voi aivonsa ampuu