Kurjet
Mun outo joskus vallannut on mielle, et miehet sodast palaamattomat, ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan valkokurjiks silloin muuttuivat. Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää ja ankeasti meille ääntelee, siksi lie kaiho syömeen usein entää silmä kun taivahalle tähyilee.
Hmm hmmm hmmm hmmm
Taas ajast toiseen uupuneena soutaa, tuo kurkikiila illan siimekseen, sen ehkä määrä on mun poies noutaa, ja liittää tuonen parveen valkoiseen. Niin koittaa päivä kurkiauralta saan kutsun sinimustaan uinuvaan ja lailla linnun taivaan kaaren alta uikutan teille inehmoille maan.
Hmmm hmmm hmmm hmmm
Mun outo joskus vallannut on mielle, et miehet sodast palaamattomat, ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan valkokurjiks silloin muuttuivat. Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää ja ankeasti meille ääntelee, siksi lie kaiho syömeen usein entää silmä kun taivahalle tähyilee.
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: