Kerran alla kuun ja päivän Aleni elämän aamut Paikassa salan salolla Vesilahden laitamilla Laittoi henkiä hyväksi Toisen taitoi taitavaksi Vaan ei kolmatta eloa Omaa päivää ilman olla

Tahtoi kuulla kuuluvansa Olevansa ottamatta Viedä ruumiinsa tuleva Muiden kantaa maiden paino Joka joutuin ruumistani Kiire päillä päiviäni Kantaa kauas rankoani Kuusta on valo ylennyt

Joka joutuin haudastani Ohi ollen outonakin Jalan jalka-vierin käyden Yltä yhtyvän elonsa

Joka päivän päälle pääsyn Sallii ylle aamu-ahjon Siinä hauta haudakseni Siellä sammuvat alani Korjaa kuolema omansa Ottaa maille tietäjänsä Noin on neljän miehen mennä Kantaa maata taitomielen

Vaan on kehrä jo kohonnut Noussut päälle päivän kulta Niin on aika maata olla Paikka mullaksi tulevan Kuin on vuosien satojen Tuhannenkin vuoden päästä Paikasta salan salolta Vesilahden laitamilta Tieto paikasta paennut Tullut muistosta tarina Kohta kuuta kaipaellut Päivää varten maate mennyt

Joka joutuin haudastani Ohi ollen outonakin Jalan jalka-vierin käyden Yltä yhtyvän elonsa Siitä taittaa tammitarhan Laittaa pihlajan palaksi Siitä katkoo koivuoksan Männyn maillensa menevän

Joka joutuin haudastani Ohi ollen outonakin Jalan jalka-vierin käyden Yltä yhtyvän elonsa Siitä taittaa tammitarhan Laittaa pihlajan palaksi Siitä katkoo koivuoksan Männyn maillensa menevän