Istuin yksin sänkys vierellä Et kai ollut edes silloin hereillä Mut puhuin ääneen kaiken mitä oli mielen pääl Tottunut kyyneleeni nielemään Koittanut pitää ittee, jotenkin miehenä Mut sen hetken itkin sulle niinkuin pienempän

Kukaan ei nää Kukaan ei nää Et ikävä sisällä pään Pistää mut pieneks ja vaanii mun mieles Ku onnistun taas esittämään ettei oo mitään hätää Et oon ihan fine Ne on valheita vain

Ei sitä nää et mul on ikävä koska kun kysytään osaan kyl hymyillä Nyt kun istun yksin pimeessä mun pääni sisällä kuulen sun nimeä Mä pidän sust kii Vieläkin kun suljen silmät oot mun vieressä Ei sitä nää jos osaa hymyillä et ainoastaan sä Valaiset mun pimeän