sammutan valot vedän verhot tiukasti se kesän ulos karkottaa haluan olla hämärässä tässä, ettet nää kun mua satuttaa poltat mua kuin kynttilää ilman ilmaa, etkö nää kun vierellesi tukehdun tää korttitalo romahtaa yksi kortti kerrallaan, kun seinät kaatuu voiko mua ees enää pelastaa? yksi kortti kerrallaan tää korttitalo romahtaa enkä talon raunioon tahdo asumaan huominen, silloin tuuletan mun huoneen pahat muistot suljen laatikkoon avaimen aion piilopaikkaan piilottaa ja kesään muuttaa asumaan mut syliis vielä kerran jään tänne harmaan hämärään ja itken yhden kyyneleen