On hiljaisuus vuorilla usva käy. vaeltajalle,ei pilven alle, kuutamon lyhty näy. On hiljaisuus yö yllä kumpujen. Yö sadan vuoden varjonsa luoden mennestä kertoen.

Itkeneet on äidit lukea, kuinka voisi kyyneleet. Kummut on alleen kätkeneet tuskan menneiden polvien.

Varjot nuo vain kumpuja vartioi unessa kehrää unelmalankaa maa kovan kohtalon. Mandshurian kummuilla tuuli soi, uinuvaan kukkaan hohtava kyynel, kasteessa jäänyt on.

Itkeneet on äidit lukea kuinka voisi kyyneleet. Kummut on alleen kätkeneet tuskan menneiden polvien Mandnshurian kummuilla tuuli soi, uinuvaan kukkaan hohtava kyynel kasteessa jäänyt on.