(1) Vanha kotiseutu vain, ei oo muuttunut se lain, kun juna pysähtyy ja astun laiturille. Tuolla äiti ja isä oottaa, täällä vietin monta vuotta. On ihmeen hyvä kotiin tulla taas. Ovat kaikki tulleet mua vastaan, tiedän sen nyt ainoastaan: on ihmeen hyvä kotiin tulla taas.

(2) Seisoo vielä ennallaan, vanha talo kallellaan Tuon suuren tammen alla lapsena mä leikin. Samaa kujaa kuljen luokse armaan, hän kai mua jo oottaa varmaan. On ihmeen hyvä kotiin tulla taas

(3) (Puhuen:) Tässä vaiheessa aina herään ja näen ympärilläni kylmät harmaat seinät, ja tahuan, tajuan, että kaikki oli unta. Näen pihan, synkän tiilimuurin, kaipuu vaan on tunne suurin; ois ollut hyvä kotiin tulla taas. (Laulaen:) En kulje kujaa luokse armaan, liityn jatkoks jonon harmaan. Ois ollut hyvä kotiin tulla taas.