Minä muistan kun taivaalta satoi koko matkan kun kävelin Askel painoi jo pidemmältä matkaa mutta jatkoin ja kävelin Silmät huurteessa tein minä tietä päiväkausia kävelin, kävelin Sade säesti mua sinisin sävelin kun matkaani tein

Eteenpäin kun taivalta taitoin minä palelin, palelin Sade piiskasi voimalla ruoskan jatkoin vain, vaikka palelin Sateessa taakkani painavat raudat minä ruosteeksi valelin Taivaan Herralta armoa anelin kun matkaani tein

Miksi, rakkaani, silmäsi säihke hetki hetkeltä haalistuu Miksi kehosi on kylmä ja kolea miksi ihosi jo harmaantuu Mikset vastaa kun rintaasi taon kuka sydämeesi majoittuu Kenen lempeä kaipaamaan jäät alla kalpean kuun

© Laura Sippola / Stadion 2010