Sä kauan olet jo tiennyt sen, sun täytyy lähteä uskaltaa. Yli kohtalon kivisen jyrkänteen nousta mennyt jo jättää taa.

Sä tiedät oikean vastauksen, sä tiedät mihin sä meet. Suuntasi päätät, ja määräät tien. Sinä itse sen yksin teet.

Sydämen maahan jos tallaa orjanruusut sua pistää, haavoittaa Oot, oot ilman ystävää.

Kaukana kutsuen tuulee niityt kultaiset hehkuu ja sä sillon näät, näät mä vierees jään.

Kuuntelen kuinka sua sattuu taas, jos et oikeen tehdä osaa. Sun rohkeutes tässä nyt punnitaan kun rakkautes tuomitaan.

Mut muista itteäs armahtaa turhat menneet unohdetaan yli matkojen vielä me kuljetaan kun sun siipesi kantavat taas.

Sydämen maahan jos tallaa orjanruusut sua pistää, haavoittaa. Oot, oot ilman ystävää.

Kaukana kutsuen tuulee niityt kultaisena hehkuu ja sä silloin näät, mä vierees jään.

Syttyvät tähdet tummuvaan iltaan ja kuningattaret ne sinulle kuiskii mukaansa kutsuu, vastusta tai et.

Sä annat taas mennä, elämän viedä savuun raunion. On seitsemät synnit, on viaton sydän, on rakkaus ajaton.

Sydämen maahan jos tallaa orjanruusut sua pistää, haavoittaa. Oot, oot ilman ystävää.

Kaukana kutsuen tuulee niityt kultaisena hehkuu ja sä silloin näät, mä vierees jään.